Kun juhlapyhät lähestyvät, monet meistä kokoontuvat ruokapöytien ääreen, joissa on ruokaa, tarinoita ja yhteyksiä. Mutta entä jos avaisimme piirin hieman laajemmaksi? Entä jos käyttäisimme tätä aikaa paitsi juhlimiseen myös sellaisten ihmisten yhteen saattamiseen, jotka muuten saattaisivat viettää nämä päivät yksin tai erillään toisistaan? Kaikkien on syötävä. Ja tähän aikaan vuodesta aterioilla on vielä enemmän merkitystä. Niihin liittyy muistoja, huolenpitoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun saamme ihmiset yhteen kokkaamaan ja jakamaan ruokaa eri sukupolvien, taustojen ja kokemusten välillä, luomme jotain paljon syvempää kuin juhla-aterian. Luomme yhteisöä. Juhlapyhinä ruoasta tulee muutakin kuin ravintoa. Siitä tulee anteliaisuuden kieli, tapa osoittaa jollekin, että häntä arvostetaan, ja muistutus siitä, ettei kenenkään pitäisi tuntea olevansa unohdettu. Valmistakaamme tänä jouluna ruokaa toisillemme. Huolehtikaamme toisistamme. Sillä kun jaamme ruokaa, jaamme elämää.